Liikunta ei lisää hyvinvointia

11.01.2021

Hyvinvointia lisäävä liikkuminen ei voi perustua liikkumisen aiheuttamiin välillisiin hyötyihin. Liikuntaharrastuksia tyypillisesti perustellaan sanomalla, että arjesta selviää paremmin kun on vahva - tai että itsetunto paranee, jos on paremmassa kunnossa - tai että pysyt toimintakykyisenä vielä seniori-ikäisenä, jos nyt jaksat käydä lenkillä. Näiden perustelujen premissi on tosi, mutta silti ongelmallinen.

"Kun liikut, saat (myöhemmin) nämä hyödyt"-lähtökohta on ongelmallinen siksi, että se ei ota huomioon ollenkaan sitä, mikä yksilön liikunta- tai liikkumissuhde on. Ihminen, joka ei ole erityisen kiinnostunut liikuntaharrastuksista, voi olla vaikeaa tarttua viikottaiseen liikuntaharrastuspakkoon. En tarkoita tällä sitä, etteikö kunnostaan kannata pitää huolta. Tietysti kannattaa. Tarkoitan sitä, että jos sähly tai muut joukkuepallopelit eivät inspiroi pätkän vertaa, toimintaan osallistuminen vähänkään pidemmällä aikavälillä muodostuu ongelmalliseksi. 

Asiaan on useampiakin ratkaisuja: Erilaisia liikkumismuotoja kannattaa kokeilla, koska joku saattaa loksahtaa kohdalleen. Kiva kaveriporukka tekee monesta muuten tylsältä tuntuvasta liikkumismuodosta aivan siedettävää. Ja sitten erilainen ratkaisuehdotus: 

Liikkuminen on järjestettävä tavalla, joka häivyttää hyvinvointiperustelut kokonaan kuvasta. On olemassa tietynlainen sarja liikunnallisia kokemuksia, joista saa tietoa, tuntemuksia ja elämyksiä. Näitä ovat esimerkiksi lintujen tai kasvien tunnistus metsässä (metsään ei pääse autolla), keinuminen tai tasapainoilu (tyypillisesti miellyttäviä kokemuksia) ja kahlaaminen vedessä (poikkeava tuntemus jaloissa). Näitä kokemuksia kannattaa opetella tunnistamaan - ei siksi, että sitä kautta saadaan huijattua ihmisiä kuntoilemaan, vaan siksi että liikkumiselementistä aidosti pitäminen aiheuttaa pysyviä ja sisäisesti orientoituneita muutoksia ihmisen toimintaan.

Johtopäätös: Hyvinvointi lisää liikuntaa.


- Mikko